Ludwigsburg ja Stuttgart

Terve!

Viimeisiä viedään. Aikaa on jäljellä oikeastaan enää 12 päivää. Sitte tää kaikki on ohi. Nyyh.

Mallan vierailun jälkeen oon alkanut selvittää sellaisia asioita, mitä mun vielä ennen lähtöä tarvii selvittää. Voin kertoa, että muistilappuja on joka puolella! :D Mutta muutamalla sähköpostilla ja Facebook-viestilläkin oon saanut paljon asioita selvitettyä. (: Vielä toki vähän kalvaa noiden mun ostamien tavaroiden kohtalo. Minne ihmeeseen mä ne tungen... Seuraava Vaasasta tulveva vaihtari ei oo halukas ostamaan niitä. Noh, sitten vaan mäkeen, jos ei muuta. :D

Eilen tein vielä pienehkön reissun täällä Saksassa. Mun tandempari Sabrina suositteli mulle vierailua Ludwigsburgissa kotikaupunkinsa Stuttgartin sijaan. Teinpä valtavan matkaseurueeni kanssa kompromissin, ja kävin molemmissa!

Ludwigsburg on ihan nätti barokkikaupunki, mutta mun aikataululla olisin ehkä voinut jättää sen myös välistä. Siellä oli (nimensäkin puolesta) yllättäen linna, jonne pääsystä olisi tosin pitänyt maksaa. Linnassa on ilmeisesti useampikin taidegalleria, mutta niiden tutkiminen mua ei liiemmin innostanut. Parin tunnin ympäriinsä kuljeskelun jälkeen päätin hypätä uudelleen junaan, ja matkustaa n. 15 minuutin matkan Stuttgartiin. Koska suurin osa mun päivästäni tosiaan meni junailuun, en ollut suunnitellut Stuttgartin reissulle muuta kuin vierailun Mersu-museossa. Voin muuten kertoa, että vaikka ei kovin paljoa autoista tietäisikään, on museo silti kiinnostava vierailukohde, suosittelen!

Tää oli jonkun luonnonpuiston alueella? :D

Museo on (ainakin) 8-kerroksinen. Museokierros aloitetaan ajelemalla hissillä ylimpään kerrokseen, josta löytyvät kaikista vanhimmat automallit 1800-luvulta. Sitten voi siirtyä kerros kerrokselta alemmas tutkailemaan ajoneuvojen kehitystä ja Mersun tarinaa. Mulle esimerkiksi oli täydellinen yllätys, että MB on joskus tehnyt moottoreita myös lentokoneisiin! Museokierroksen saa halutessaan tehdä AudioGuiden - "äänioppaan" kanssa. Tietyissä kohdin museota kaulassa kuljetettava opasmasiina aktivoituu, ja kuulokkeista rupeaa kuulumaan hölötystä valitsemallaan kielellä. Ite olin niin hurja, että otin opastuksen saksaksi :D

Mersu-museo 

Mua kiinnostaa vanhat asiat, niinpä myös vanhimmat autot saivat multa eniten huomiota. Museon pohjakerroksessa oli tosin ihan tuliteriä Mersuja ihan myyntiinkin asti. Tiedä sitten, jos joku museokierroksesta vakuuttuneena läsäyttää käsirahan pöytään? :D

Tällaisista on lähdetty...

Mun ehdoton lemppari, vaaleenpunaset penkitki!

Ehkä rumin auto ikinä? 

...kelpais (:

Museokierroksen jälkeen lähdin uudestaan Stuttgartin päärautatieasemalle. Mulla oli kolme junavaihtoehtoa Bambergiin, joista valitsin sitten ensimmäisen. Totesin, että tunti Stuttgartissa yksin ja ilman karttaa tuskin olisi kaikista paras vaihtoehto, varsinkaan väsyneenä. Tämähän tarkoittaa vain sitä, että kyseistä kaupunkia pitää lähteä tutkimaan vielä myöhemminkin! (;

1 päivä, 2 kaupunkia, ja noin 7 tuntia junassa. Ei huono! (Ainakin, jos vaihtoehtona olisi ollut jäädä COE:lle, kun lattioihin laitettiin jotain pinnoiteainetta, jolloin huoneesta ei olisi saanut poistua klo 8 - 16 :D)

Sunnuntaina mua odottaa vielä reissu Salzburgiin, jee! (:

Malla vierailulla!

Huu, huippua!

Viikko sitten sain vastaanottaa viimeisen vieraan tänne Bambergiin! Junailin Mallaa vastaan Nürnbergin juna-asemalle, ja käytiin sitten muun muassa ihastelemassa Thomas Sabon koruliikettä, jonka jälkeen pienen kahvittelun jälkeen siirryttiin Bambergiin.

Meillä oli toiminnantäyteiset viisi päivää.

Heti keskiviikko-illalla käytiin katsomassa teatteriesitys "Endstation Irgendwo" eli jotakuinkin "Pääteasema jossakin / missä tahansa. Oli mulle ensimmäinen (ja todennäköisesti myös viimeinen) visiitti Bambergin E.T.A. Hoffmann -teatterissa. Esitys oli ihan hauska, ja jopa ymmärsinkin aika paljon, joten ei mennyt reissu hukkaan!

Torstai käytettiin aika tehokkaasti shoppailuun niin Bambergin keskustassa kuin Hallstadtin ostoskeskuksessakin. Paljon löytyi vielä juttuja, mitä mäkin haluaisin ennen mun lähtöäni vielä ostaa (;

Perjantaina juhlittiin Mallan synttäripäivää Bambergissa. Päivän ohjelmassa oli turistikohteiden ihmettelyä ja jos nyt ihan pikkuisen vielä - shoppailua. Päivän kaupunkikierroksen jälkeen lähdettiin valmistautumaan iltaan, koska tarkoituksena oli mennä katsastamaan Ludwigin meno illalla. Ennen kuin kuitenkaan yökerhoelämään päästiin tutustumaan, tuli suoritettua illan ja reissun "pakollinen" vaihe. Käytiin juomassa Maßit olutta! Niin, kysehän on tosiaan litrasta tuota ihanaa mallasjuomaa. Puolustauduttiin kuitenkin sillä, että on ihan sama, juoko kaksi pienempää vai yhden ison - eikö niin? :D Vähän viereisen pöydän seurue meidän touhua kummasteli. Kaksi laittautunutta neitiä pääsi tekemään kunnon habatreenin litran tuopin kanssa :D
Ilta Ludwigissakin oli hauska, mutta taisi siinä sisäilmassa jotain outoa olla, kun seuraavana päivänä oli vähän huono olo... :D

Noniin!

Jee, ihana Malla!

Valmis!

Lauantaille ei sitten ihan hirveästi aktiviteetteja ladattu, mutta elokuviin sentään lähdettiin. Elokuva Vaterfreuden oli ainakin mun mielestä ihan hauska, sopivan humoristista väsyneelle juhlijalle. Myöhemmin illalla syötiin ja istuttiin iltaa vielä porukalla. Juttujen aiheet oli melkein yhtä outoja kuin ennenkin. Josieta kaivattiin, koska tunnelma ja keskustelu oli ainakin normaalia hiljaisempaa :D

Sunnuntain "pakolliseen" ohjelmaan kuului brunssi, jolle kaikki "Patenfamilie"-ohjemaan (vaihto-opiskelija saksalaisessa perheessä) osallistuneet oli kutsuttu. Opiskelijoiden piti totta kai tehdä jotain omalle maalle tyypillistä syötävää. Kuinka ollakaan, päädyin jatkamaan perinteisen turvallisella pullalinjalla. Istuskeltiin ja juteltiin hetken mun perheen vanhempien, Annan ja Jörgin, kanssa, kunnes lähdin saattelemaan Mallaa asemalle. Asemalla oltiin ostamassa lippua, kun joku saksalaissetä tuli kyselemään, josko Malla haluaisi matkustaa samalla lipulla hänen kanssaan, kun se nyt mahdollista ja halvempaakin olisi. Kun tilanne oli selvitetty, oli aika sanoa pariksi viikoksi heipat, ja lähdin vielä jatkamaan päivää Annan ja Jörgin kanssa.

Oli oikein mukavaa saada vielä näinkin loppuvaiheessa vieras tänne! Voidaan myös puhua kirjaimellisesti kuulumisten päivittämisestä, koska parin päivän juttelun jälkeen tajusin, miten pihalla oonkaan Vaasan elämästä ollut :D Mutta toisaalta, en mä voi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa ja kaikesta aina perillä, joten ei se mitään :D

Viimeinen kerta? En halua edes ajatella!

Kun paluulentoon on enää alle kuukausi, tulee väistämättäkin mietittyä milloin kunkin asian kanssa tulee vastaan se viimeinen kerta. Tätä ajatusta hätkähdin ajattelemaan oikeastaan maanantaina, kun brasilialainen olutfani Alan sai ystäviltään syntymäpäivälahjaksi 6 olutpulloa, ja jokaiselle pullolle oli kehitetty oma juontitarkoituksensa. "Juo tämä, kun menet viimeistä kertaa Live Clubille". Maanantaina oltiin juurikin kyseisellä klubilla. 

Mun mielestä tuntuu vain vastenmieliseltä ajatella, että tehdessään jotain tai lähtiessään jonnekin tietää, että "tämä on nyt sitten viimeinen kerta, kun enää voin tehdä näin". Vastahan meille kaikille täällä kaikki oli uutta ja ihmeellistä, ja kaupungin tarjontaa tutkittiin - ensimmäistä kertaa. 

Mun ajatukset kotiinpaluun suhteen on ollut tosi ristiriitaisia viime aikoina. Surettaa jättää kaikki hienot ihmiset tänne, ja voi olla sataprosenttisen varma, että tiettyjä ihmisiä ei tule enää ikinä näkemään. Mutta niin kai se on, kaikella on tarkoituksensa ja tiettyjen ihmisten on tarkoitus vaikuttaa omassa elämässä vain tietyn ajan. Oon myös onnellinen siitä, että pääsen takaisin Suomeen kaikkien ihanien ihmisten ja asioiden pariin. 

Eilen vietettiin jenkki-Josien läksiäisiä, ja kokoonnuttiin viimeistä kertaa koko porukalla yhteen istumaan iltaa. Josien oli alun perin tarkoitus pysyä Bambergissa vuoden verran, mutta ilmeisestikin henkilökohtaisiin syihin vedoten vaihtoaika lyheni puoleen. Annettiin Josielle lahjaksi kehystetty kuva meidän koko porukasta ja kortti, johon kaikki kirjoittivat jonkun muiston, tai lupauksen. Lupauksethan liittyvät aina tulevaisuuteen. Ainakin elättelen toivoa, että tänä iltana ei ole viimeinen kerta, kun näen Josien. Toivon, ettei tarvitsisi sanoa hyvästejä, vaan sen sijaan "näkemiin". Noh, ainakin Josien eilisiltana sanoma kommentti pysyy mielessä vielä pitkään. "Mari, thank you being so awesome." 

Joidenkin ihmisten - esimerkiksi ranskalaisen Audreyn - suhteen oon ihan varma, että ystävyys ja yhteydenpito jatkuu. On jotenkin kummallista, ihmeellistä ja hienoa, miten toisesta maasta ja kulttuurista tulevan ja täysin eri kieltä puhuvan henkilön kanssa voi olla niin hyvin samalla aaltopituudella. Ollaan Audreyn kanssa alusta asti kommunikoitu saksaksi (varmasti saksalaiset eivät olisi tunnistaneet sitä kielekseen :DD), ja vaikka vieläkin sanat saksaksi ovat välillä hukassa, niin meillä on joku hassu yhteys, ettei kieliongelmia edes huomaa. Puolesta sanastakin välillä ymmärtää, mitä toinen tarkoittaa. Samanaikaisesti on ollut ihanaa ja kamalaa, kun ollaan myönnetty toisillemme ihan rehellisesti, että ikävähän tässä tulee. 

Toivon myös, että kun Bambergista lähden, niin ainakin näille läheisimmille ihmisille jäisi ihan positiivinen mielikuva musta. Ehkä oon (valitettavasti) se vähän tönkkö suomalainen, joka vasta aloittelee small talkin alkeita, heittelee sarkastisia kommentteja ja on muutenkin välillä vähän pihalla :D 

Joka tapauksessa ens viikolla on viimeinen kerta kun teen tenttejä Bambergissa. Se ei niin kovin haittaa :D