Ludwigsburg ja Stuttgart

Terve!

Viimeisiä viedään. Aikaa on jäljellä oikeastaan enää 12 päivää. Sitte tää kaikki on ohi. Nyyh.

Mallan vierailun jälkeen oon alkanut selvittää sellaisia asioita, mitä mun vielä ennen lähtöä tarvii selvittää. Voin kertoa, että muistilappuja on joka puolella! :D Mutta muutamalla sähköpostilla ja Facebook-viestilläkin oon saanut paljon asioita selvitettyä. (: Vielä toki vähän kalvaa noiden mun ostamien tavaroiden kohtalo. Minne ihmeeseen mä ne tungen... Seuraava Vaasasta tulveva vaihtari ei oo halukas ostamaan niitä. Noh, sitten vaan mäkeen, jos ei muuta. :D

Eilen tein vielä pienehkön reissun täällä Saksassa. Mun tandempari Sabrina suositteli mulle vierailua Ludwigsburgissa kotikaupunkinsa Stuttgartin sijaan. Teinpä valtavan matkaseurueeni kanssa kompromissin, ja kävin molemmissa!

Ludwigsburg on ihan nätti barokkikaupunki, mutta mun aikataululla olisin ehkä voinut jättää sen myös välistä. Siellä oli (nimensäkin puolesta) yllättäen linna, jonne pääsystä olisi tosin pitänyt maksaa. Linnassa on ilmeisesti useampikin taidegalleria, mutta niiden tutkiminen mua ei liiemmin innostanut. Parin tunnin ympäriinsä kuljeskelun jälkeen päätin hypätä uudelleen junaan, ja matkustaa n. 15 minuutin matkan Stuttgartiin. Koska suurin osa mun päivästäni tosiaan meni junailuun, en ollut suunnitellut Stuttgartin reissulle muuta kuin vierailun Mersu-museossa. Voin muuten kertoa, että vaikka ei kovin paljoa autoista tietäisikään, on museo silti kiinnostava vierailukohde, suosittelen!

Tää oli jonkun luonnonpuiston alueella? :D

Museo on (ainakin) 8-kerroksinen. Museokierros aloitetaan ajelemalla hissillä ylimpään kerrokseen, josta löytyvät kaikista vanhimmat automallit 1800-luvulta. Sitten voi siirtyä kerros kerrokselta alemmas tutkailemaan ajoneuvojen kehitystä ja Mersun tarinaa. Mulle esimerkiksi oli täydellinen yllätys, että MB on joskus tehnyt moottoreita myös lentokoneisiin! Museokierroksen saa halutessaan tehdä AudioGuiden - "äänioppaan" kanssa. Tietyissä kohdin museota kaulassa kuljetettava opasmasiina aktivoituu, ja kuulokkeista rupeaa kuulumaan hölötystä valitsemallaan kielellä. Ite olin niin hurja, että otin opastuksen saksaksi :D

Mersu-museo 

Mua kiinnostaa vanhat asiat, niinpä myös vanhimmat autot saivat multa eniten huomiota. Museon pohjakerroksessa oli tosin ihan tuliteriä Mersuja ihan myyntiinkin asti. Tiedä sitten, jos joku museokierroksesta vakuuttuneena läsäyttää käsirahan pöytään? :D

Tällaisista on lähdetty...

Mun ehdoton lemppari, vaaleenpunaset penkitki!

Ehkä rumin auto ikinä? 

...kelpais (:

Museokierroksen jälkeen lähdin uudestaan Stuttgartin päärautatieasemalle. Mulla oli kolme junavaihtoehtoa Bambergiin, joista valitsin sitten ensimmäisen. Totesin, että tunti Stuttgartissa yksin ja ilman karttaa tuskin olisi kaikista paras vaihtoehto, varsinkaan väsyneenä. Tämähän tarkoittaa vain sitä, että kyseistä kaupunkia pitää lähteä tutkimaan vielä myöhemminkin! (;

1 päivä, 2 kaupunkia, ja noin 7 tuntia junassa. Ei huono! (Ainakin, jos vaihtoehtona olisi ollut jäädä COE:lle, kun lattioihin laitettiin jotain pinnoiteainetta, jolloin huoneesta ei olisi saanut poistua klo 8 - 16 :D)

Sunnuntaina mua odottaa vielä reissu Salzburgiin, jee! (:

Malla vierailulla!

Huu, huippua!

Viikko sitten sain vastaanottaa viimeisen vieraan tänne Bambergiin! Junailin Mallaa vastaan Nürnbergin juna-asemalle, ja käytiin sitten muun muassa ihastelemassa Thomas Sabon koruliikettä, jonka jälkeen pienen kahvittelun jälkeen siirryttiin Bambergiin.

Meillä oli toiminnantäyteiset viisi päivää.

Heti keskiviikko-illalla käytiin katsomassa teatteriesitys "Endstation Irgendwo" eli jotakuinkin "Pääteasema jossakin / missä tahansa. Oli mulle ensimmäinen (ja todennäköisesti myös viimeinen) visiitti Bambergin E.T.A. Hoffmann -teatterissa. Esitys oli ihan hauska, ja jopa ymmärsinkin aika paljon, joten ei mennyt reissu hukkaan!

Torstai käytettiin aika tehokkaasti shoppailuun niin Bambergin keskustassa kuin Hallstadtin ostoskeskuksessakin. Paljon löytyi vielä juttuja, mitä mäkin haluaisin ennen mun lähtöäni vielä ostaa (;

Perjantaina juhlittiin Mallan synttäripäivää Bambergissa. Päivän ohjelmassa oli turistikohteiden ihmettelyä ja jos nyt ihan pikkuisen vielä - shoppailua. Päivän kaupunkikierroksen jälkeen lähdettiin valmistautumaan iltaan, koska tarkoituksena oli mennä katsastamaan Ludwigin meno illalla. Ennen kuin kuitenkaan yökerhoelämään päästiin tutustumaan, tuli suoritettua illan ja reissun "pakollinen" vaihe. Käytiin juomassa Maßit olutta! Niin, kysehän on tosiaan litrasta tuota ihanaa mallasjuomaa. Puolustauduttiin kuitenkin sillä, että on ihan sama, juoko kaksi pienempää vai yhden ison - eikö niin? :D Vähän viereisen pöydän seurue meidän touhua kummasteli. Kaksi laittautunutta neitiä pääsi tekemään kunnon habatreenin litran tuopin kanssa :D
Ilta Ludwigissakin oli hauska, mutta taisi siinä sisäilmassa jotain outoa olla, kun seuraavana päivänä oli vähän huono olo... :D

Noniin!

Jee, ihana Malla!

Valmis!

Lauantaille ei sitten ihan hirveästi aktiviteetteja ladattu, mutta elokuviin sentään lähdettiin. Elokuva Vaterfreuden oli ainakin mun mielestä ihan hauska, sopivan humoristista väsyneelle juhlijalle. Myöhemmin illalla syötiin ja istuttiin iltaa vielä porukalla. Juttujen aiheet oli melkein yhtä outoja kuin ennenkin. Josieta kaivattiin, koska tunnelma ja keskustelu oli ainakin normaalia hiljaisempaa :D

Sunnuntain "pakolliseen" ohjelmaan kuului brunssi, jolle kaikki "Patenfamilie"-ohjemaan (vaihto-opiskelija saksalaisessa perheessä) osallistuneet oli kutsuttu. Opiskelijoiden piti totta kai tehdä jotain omalle maalle tyypillistä syötävää. Kuinka ollakaan, päädyin jatkamaan perinteisen turvallisella pullalinjalla. Istuskeltiin ja juteltiin hetken mun perheen vanhempien, Annan ja Jörgin, kanssa, kunnes lähdin saattelemaan Mallaa asemalle. Asemalla oltiin ostamassa lippua, kun joku saksalaissetä tuli kyselemään, josko Malla haluaisi matkustaa samalla lipulla hänen kanssaan, kun se nyt mahdollista ja halvempaakin olisi. Kun tilanne oli selvitetty, oli aika sanoa pariksi viikoksi heipat, ja lähdin vielä jatkamaan päivää Annan ja Jörgin kanssa.

Oli oikein mukavaa saada vielä näinkin loppuvaiheessa vieras tänne! Voidaan myös puhua kirjaimellisesti kuulumisten päivittämisestä, koska parin päivän juttelun jälkeen tajusin, miten pihalla oonkaan Vaasan elämästä ollut :D Mutta toisaalta, en mä voi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa ja kaikesta aina perillä, joten ei se mitään :D

Viimeinen kerta? En halua edes ajatella!

Kun paluulentoon on enää alle kuukausi, tulee väistämättäkin mietittyä milloin kunkin asian kanssa tulee vastaan se viimeinen kerta. Tätä ajatusta hätkähdin ajattelemaan oikeastaan maanantaina, kun brasilialainen olutfani Alan sai ystäviltään syntymäpäivälahjaksi 6 olutpulloa, ja jokaiselle pullolle oli kehitetty oma juontitarkoituksensa. "Juo tämä, kun menet viimeistä kertaa Live Clubille". Maanantaina oltiin juurikin kyseisellä klubilla. 

Mun mielestä tuntuu vain vastenmieliseltä ajatella, että tehdessään jotain tai lähtiessään jonnekin tietää, että "tämä on nyt sitten viimeinen kerta, kun enää voin tehdä näin". Vastahan meille kaikille täällä kaikki oli uutta ja ihmeellistä, ja kaupungin tarjontaa tutkittiin - ensimmäistä kertaa. 

Mun ajatukset kotiinpaluun suhteen on ollut tosi ristiriitaisia viime aikoina. Surettaa jättää kaikki hienot ihmiset tänne, ja voi olla sataprosenttisen varma, että tiettyjä ihmisiä ei tule enää ikinä näkemään. Mutta niin kai se on, kaikella on tarkoituksensa ja tiettyjen ihmisten on tarkoitus vaikuttaa omassa elämässä vain tietyn ajan. Oon myös onnellinen siitä, että pääsen takaisin Suomeen kaikkien ihanien ihmisten ja asioiden pariin. 

Eilen vietettiin jenkki-Josien läksiäisiä, ja kokoonnuttiin viimeistä kertaa koko porukalla yhteen istumaan iltaa. Josien oli alun perin tarkoitus pysyä Bambergissa vuoden verran, mutta ilmeisestikin henkilökohtaisiin syihin vedoten vaihtoaika lyheni puoleen. Annettiin Josielle lahjaksi kehystetty kuva meidän koko porukasta ja kortti, johon kaikki kirjoittivat jonkun muiston, tai lupauksen. Lupauksethan liittyvät aina tulevaisuuteen. Ainakin elättelen toivoa, että tänä iltana ei ole viimeinen kerta, kun näen Josien. Toivon, ettei tarvitsisi sanoa hyvästejä, vaan sen sijaan "näkemiin". Noh, ainakin Josien eilisiltana sanoma kommentti pysyy mielessä vielä pitkään. "Mari, thank you being so awesome." 

Joidenkin ihmisten - esimerkiksi ranskalaisen Audreyn - suhteen oon ihan varma, että ystävyys ja yhteydenpito jatkuu. On jotenkin kummallista, ihmeellistä ja hienoa, miten toisesta maasta ja kulttuurista tulevan ja täysin eri kieltä puhuvan henkilön kanssa voi olla niin hyvin samalla aaltopituudella. Ollaan Audreyn kanssa alusta asti kommunikoitu saksaksi (varmasti saksalaiset eivät olisi tunnistaneet sitä kielekseen :DD), ja vaikka vieläkin sanat saksaksi ovat välillä hukassa, niin meillä on joku hassu yhteys, ettei kieliongelmia edes huomaa. Puolesta sanastakin välillä ymmärtää, mitä toinen tarkoittaa. Samanaikaisesti on ollut ihanaa ja kamalaa, kun ollaan myönnetty toisillemme ihan rehellisesti, että ikävähän tässä tulee. 

Toivon myös, että kun Bambergista lähden, niin ainakin näille läheisimmille ihmisille jäisi ihan positiivinen mielikuva musta. Ehkä oon (valitettavasti) se vähän tönkkö suomalainen, joka vasta aloittelee small talkin alkeita, heittelee sarkastisia kommentteja ja on muutenkin välillä vähän pihalla :D 

Joka tapauksessa ens viikolla on viimeinen kerta kun teen tenttejä Bambergissa. Se ei niin kovin haittaa :D

Saana kylässä! (:

Viime viikon maanantaina oli oikein mukavaa, kun tiesi, että alkavasta viikosta olisi tulossa hauska. Marssin Saanaa vastaan juna-asemalle, jonne kyseinen neiti oikein mallikkaasti selvisi. Pieni hengähdystauko aseman kahvilassa, ja COE:a kohti! (Oon erityisen kiitollinen tänne saapuneesta ruisleipälähetyksestä! (; )

Meillä on tyttöjen kanssa muodostunut täällä tavaksi, että jokainen kokkaa vuorollaan muille jotain ruokaa. Maanantaina oli sitten kauhulla odotettu mun vuoro. Päätinpä heittäytyä sitten oikein omaperäiseksi ja pyöräyttää makaronilaatikon! Onneksi Audrey tajusi ennen mun kokkailujani huomauttaa, että skotti-Sinea onkin kasvissyöjä! Tämä ei onneksi mun vauhtiani hidastanut, vaan oli sitten aika kokeilla kasvis-feta-soijaversiota makaronilaatikosta. Mahtoi Saanalla olla hauskaa kattoa, kun mä hääräsin ja kirosin keittiössä. Mun mielenkiintoni kallistuu yleensä kokkaamista enemmän tuonne leipomisen puolelle.

Ilmeisesti ihan kelpo sörsselin sain aikaan, kun melkein koko vuokakin tyhjeni :P Meillä oli oikein hauska ilta. Jatkettiin vielä Live Clubille pyörähtememään muun muassa Bomfunk MC's:n tahdissa. ...soihan siellä myös Sunrise Avenuekin. Saksalaiset on ihan hölmöjä, ku tommosta soittaa :D

Ihanat naiset (:

Tiistaina olikin sitten aika ryhtyä taas turistioppaaksi, kun lähdettiin kiertämään Bambergin nähtävyyksiä. Tihkusateinen, kolea sää ei ollut ehkä ihan omiaan kiertelylle, mutta eipä se tainnut Suomen pakkasiin verrattuna olla kovin paha rasti :D

Päädyttiin testaamaan ravintola nimeltä Kachelofen. Tunnelma paikassa oli ihan mukava, vaikka tarjoilija väijyiki välillä aivan korppikotkan lailla meidän pöydän ympärillä... :D Mä oon ruuan ja ravintoloiden suhteen yleensä aika kokeilunhaluinen, ja pitihän sitä sitten päästä harrastamaan ruokalistabingoa. NOH. Mun pääkopassa ei sitten vähääkään sytyttänyt, kun menin tilaamaan listalta ruokalajin nimeltä Sülze. Tässä tulos:

Siinä se ny on! HYH.

Urheasti söin kaiken, mutta toista kertaa en kyllä kokeile! :D voi syltty sentään.

Tulipa Bambergin pikkuputiikeista testattua myös myslikauppa (Kysyn vaan, miks Vaasasta katoaa kaikki erikoisliikkeet, ja täällä on oma kauppa pelkästään MYSLILLE?). Myyjä oli tosi mukava, ja antoi meille myös maistiaisia! (: Sain myös kehuja mun saksan taidoista, mutta en tiedä, kuuluisko niitä ottaa tosissaan vai ei :D

Saksalaisista karkkikaupoistaki löytyy kaikennäköistä...

...myös tällaista :D

Keskiviikkoaamuna otettiin suunnaksi Würzburg. Mitään erityistä agendaa reissulle ei varsinaisesti ollut, mutta halusin / haluttiin lähteä vähän tutkailemaan myös Bambergin rajojen ulkopuolelle. Nautittiin suhteellisen siedettävästä säästä, pienen italialaisherkkuja myyvän putiikin tarjonnasta (myyjä tunnisti meidät suomalaisiksi, jee?), ja jälleen kerran ruokabingosta.

Pyllistelevä piru on ihan hyvä teema suihkulähteelle? :D

Katutaidetta Würzburgissa. Nähtiin, ku tota piirrettiin liiduilla katuun (:

Tällä kertaa bingon kohteena oli ihmetystä aiheuttanut Blaue Zipfel. Mulla ei ollut mitään käsitystä mitä tilasin, mutta päätin kokeilla. Mun eteen tuli tällä kertaa tällainen ilmestys:

Sinertäviä makkaroita, jeejee.

Kokemus oli vähä positiivisempi kuin edellisenä päivänä, mutta rupes vähä naurattamaan nämä mun valinnat... :D Sanakirjatarkastelun mukaan Zipfel on myös arkikielinen nimitys peniksestä. Niin, että mitä mä tilasin...? :D

Kotiuduttiin Würzburgista, ja hetken koomailujen jälkeen käytiin katsastamassa "baari-ilta" täällä COE:lla. Noh, eihän siellä sitten paljon ketään ollut, joten visiitti jäi sen ja väsymyksen takia melko lyhyeksi.

Torstaina päätin jopa toteuttaa vähän mun velvollisuuksiani opiskelijana, ja käydä luennolla toteamassa, että ei kyllä tällä kertaa mitään kiinnostavaa ollut. Mun reippausyritykseni jälkeen oli vihdoin aika toteuttaa mun mielestä reissun pakollinen osuus: vierailu Schlenkerlan panimoravintolassa Rauchbierin parissa. Tällä kertaa en muuten harrastanut ruokalistabingoa, oli liian kova nälkä riskien ottamiseen :D

Hoidettiin vielä pois alta turistishoppailut, ja tultiin sitten COE:lle ihan vaan rentoilemaan ennen perjantaiaamun lähtöä.

Perjantaiaamulla herätys oliki sitten klo 4.45, eli melko lailla silmät ristissä lähdettiin myös asemaa kohti :D
Oli kyllä toooosi mukavaa saada taas vieras tänne, vaikka eipä mulla oo täällä enää kuukauttakaan jäljellä. Seuraavaksi saanki ruveta odottamaan Mallan tuloa tänne, jjjee! (:

Tammikuun tunnelmia!

Huhhuh, onpa sitten jäänyt vähän kirjoittelematta! Toki viimeisen kuukauden ajalta ei taida paljon Saksan kuulumisia olla. Viimeisen kirjoittelukerran jälkeen tuli käytyä vielä Nürnbergin joulumarkkinoilla ja syötyä jouluruokaa tyttöjen kanssa, ennen kuin oli aika rantautua kahdeksi ja puoleksi viikoksi Suomen kamaralle.

Suomeen matkustaminen oli aika jännittävää, koska edessä oli junanvaihto saaaakelin painavien matkalaukkujen kanssa, saaakelin iso Frankfurtin lentokenttä ja saaakelinmoinen väsy :D Juna Bambergista starttasi tosiaan 4.48, ja Elodieta oli kiittäminen, kun viitsi herätä aamuyöstä kuskaamaan kahta suomalaisnaikkosta :D (Kiitos Niina matkaseurasta, taas!) Lennot sujui hyvin, vaikkakin Frankfurtista Helsinkiin mulla oli lentoemon kanssa jonkunlainen kommunikaatiokatkos. Kummatkin puhui toisilleen suomea, mutta tilanne päätyi siihen, että lopulta mulle puhuttiin englantia...? Älkää kysykö.

Onneksi Tampereen päässä Ari oli autolla vastassa. En olis kyllä siinä vaiheessa enää jaksanu ruveta miettimään busseja, junia ja ties mitä muita kulkuvälineitä.

Loma Suomessa oli ihana, kun pääsi näkemään taas kaikkia tuttuja, ja takaraivossa kolkutellut koti-ikäväkin sai vihdoin helpotusta. Vauhdikkaissa merkeissä tosin mentiin, kun Arin kanssa surffailtiin koko loma lahjakkaasti paikasta toiseen. Taidettiin me maksimissaan kahdeksi kokonaiseksi päiväksi asettua aloillemme? :D Tuli leivottua, kyläiltyä, jouluiltua, SYÖTYÄ (ah nam, kunnollista leipää!), shoppailtua, nähtyä kavereita, ja käytiin luistelemassakin, vaikkakin joulun aikaan Suomen ilmasto ei paljon talvea muistuttanut...

Paluumatka loppiaisena sujui ihan moitteettomasti, vaikka yllättäen vähän sitä stressasinki. Frankfurtissa matkalaukkujen raahaaminen junalaiturille oli kyllä mielenkiintoinen kokemus, varsinkin kun osa miljoonista rullaportaista oltiin laitettu pois päältä. Noh, huvin ja urheilun kannalta?

Perille pääsin Saksan aikaa jotakuinkin klo 23, ja kyllä sänkyyn rojahtaminen tuntui melko hyvältä, voin kertoa!

Tiistai meni vielä melko lailla lusmuillessa ja matkaväsymyksestä toipuessa. Oli yllättävän outoa tulla takaisin, ja saksan sönkkääminenkin oli välillä vähän tönkköä :D Muuten viikko lähti rullaamaan ihan hyvin, ja viikonloppuna tuli käytyä testaamassa myös Ludwig, jonne en jostain syystä ollut vielä ennemmin etsiytynyt.

Tällä viikolla fiilikset on varsinkin olleet tosi ristiriitaiset. Viime viikonloppuna tuli Audreyn kanssa jopa ihan vetisteltyä, kun lähdön hetki on mulla suhteellisen lähellä (vähän reilu kuukausi enää, yhyy!) mutta Audrey pysyy vielä toisenkin lukukauden Bambergissa. Jäähyväiset on aika kökkö juttu. Toisaalta oon myös ihan tyytyväinen, että arki (vaikka siihen luultavasti nopeasti kyllästyykin) alkaa taas Suomessa. Huolellisesti suoritetusta massakaudestakin vois sitten siirtyä taas vähän aktiivisempaan elämään :D

Ilmeeni on vajaa, mutta kyseinen ranskalaisneito ei!

Viikonlopulle olis suunnitelmissa vielä jonkunlainen junaretki, yleistä möllöttämistä, ehkä vahingossa myös hiukan opiskelua ja siivoilua ja peli-ilta mun saksalaisen perheen kanssa. Sitten saakin siirtyä uuteen viikkoon ja Saanan vierailuun, jee! (:

Itsenäisyyspäivä ja Würzburg

En oo varmaan hetkeen tuntenut itteäni niin isänmaalliseksi kuin viime perjantaina. Itsenäisyyspäivä ulkomailla tuntui vähän hassulta, ja kyllähän täällä ollessa ehti kaipaamaan jopa presidentin vastaanottoa, vaikka en sitä edes oo tavannut katsoa. Perjantainen lumisade teki olosta jotenkin kotoisan, ja samalla pieni koti-ikäväkin ehti häivähtää mielessä.

Perjantaina oli Nikolauksen päivä, eli kaikille oli ovella pieni lahja (:

Perjantaina mulla oli vapaapäivä, ja päätin käyttää sen leipomiseen. Kovin suomalaisia mun leipomukseni ei tosin olleet, koska tein saksalaisia Lebkucheneita. Makua voi etäisesti samojen mausteiden takia verrata piparkakkuihin.

Illemmalla kokoonnuttiin Niinan ja Veronican kanssa syömään joulutorttuja ja lebkucheneita. Niina oli löytänyt Netto-nimisestä kaupasta jopa glögiä! (oi kyllä, mulla on ollu hirvee glögi-ikävä!) "Vieraina" meillä oli Audrey ja korealainen Haeun. Molemmat osallistuivat myös joulutorttujen tekoon, ja ihan hyvin näytti luonnistuvan :D Kuunneltiin myös mm. suomalaisia joululauluja, ja Haeunin kommentti oli aika huvittava: "siis te pystytte ymmärtämään kaiken, mitä tässä lauletaan?" :D Olis aika huolestuttavaa, ellei näin olisi?

Sinivalkoinen kattaus? :D

Myöhemmin lähdettiin vielä ylimääräisten etkojen kautta Live Clubille, ja ilta oli kyllä onnistunut ja hauska! Märässä tihkusäässä aamukolmen jälkeen keskustasta COE:lle käveleminen ei tosin ollut mukavinta puuhaa, mutta onneksi oli ainakin hyvää seuraa (:

Die schöne finnische Frauen 

Lauantaille oltiin suunniteltu reissua Würzburgin joulumarkkinoille. Matkaan päästiinkin pienten junavaikeuksien jälkeen. Jotenkin kotoisasti tuli VR mieleen, hehe (;

Perillä Würzburgissa kierreltiin ensin vähän kauppoja, ja niin, tulihan sitä sitten tehtyä oikein impulssiostos ja kympin korkkarit tarttu matkaan :D Noh, tolla hinnalla on lähes se ja sama, kestääkö kengät vai ei :P

Kympin kengät

Würzburgin joulumarkkinat oli paljon isommat kuin Bambergissa, mutta mä en löytänyt sieltä ainakaan mitään omaan budjettiin ja tarpeisiin sopivaa ostettavaksi. Kiva reissu kuitenkin oli (:

Suklaaomena!

Markkinavisiitin jälkeen tutkailtiin vielä hetken kaupunkia, mutta sää sai osan seurueesta tahtomaan kotiin kovin aikaisin. Sen verran tuli huomattua, että ainakin pikkukaupunkien valikoimiin tottuneena Würzburgissakin on aika hyvät shoppailumahdollisuudet (; Ehkä teen retken sinne vielä ens vuoden puolella.

Bambergissa tuli vielä nautittua Einkaufsnachtin - ostosten yön - tunnelmasta. Joulumarkkinat ja suurin osa kaupoista oli siis auki aina keskiyöhön asti. Edellinen ilta painoi kuitenkin päälle, joten ihan keskiyöhön asti ei tullut oltua liikenteessä. Kiva päivä oli kivojen ihmisten kanssa, jee!

Praha

Huu, onpa mulla jääny kirjoittelu hetkeksi aikaa ihan unholaan!

Kuun vaihteessa tuli siis tehtyä porukalla matka Tsekin tasavallan puolelle. Matkaporukka oli vähintäänkin mielenkiintoinen: 15 hengen seurue koostui 8 espanjalaisesta, 4 italialaisesta, 2 suomalaisesta ja yhdestä jenkistä... :D

Lähtöpäivän aamuna kokoonnuttiin autovuokraamoon, koska moisella lössillä liikkuminen todettiin helpoimmaksi autoilla. Pieniä epäjärjestelmällisyysongelmia havaittiin kuitenkin jo ennen liikkeellelähtöä, kun vuokraamossa autoa ei sitten pystynytkään maksamaan käteisellä, mikä olisi ollut kaikille helpompaa. Pientä jännitystä aiheutti matkan organisoinnin kannalta myös se, että yksi ennalta määrätty kuski oli mennyt ja hukannut mm. ajokorttinsa edellisenä iltana, hurraa.

Alkujännityksen jälkeen päästiin kuitenkin matkaan. Minä ja Niina (voiluojankiitos Niina, kun tulit mukaan reissuun!) päädyttiin kolmen italialaisen kanssa samaan autoon. Kaksi olikin jo ennalta tuttuja, mutta yksi uusi naamakin oli mukana. Reissun tunnelmaa latisti vähän tämä koppavahko neiti, koska tutustuminen ei kyseistä italonaista paljon napannut. Noh, omapa oli ongelmansa :D

Perille päästyämme tiesin jo, että pitäisin Prahasta. Vanhat kaupungit, (niin Praha kuin Bambergkin,) on selvästi mun juttu. Vanhat rakennukset, kapeat kadut ja historiaa huokuva tunnelma veivät mukanaan.

Gulassi (:

Kun vihdoin saatiin tavarat hostellille, lähdettiin porukalla vielä tutkimaan kaupunkia. Prahan vanhassa kaupungissa oli sopivasti juuri meidän saapumispäivänä alkaneet joulumarkkinat, joten näkemistä riitti varmasti normaalia enemmän. Ilta-aikaan vanha kaupunki kaikkine valoineen oli valtavan kaunis.

Osa Vituksen katedraalia

Koko porukka

Astronominen kello

Osa porukasta olisi halunnut käydä tsekkaamassa myös Euroopan suurimman yökerhon, joka siis sijaitsee Prahassa. Ite en sitten ollut oikein bilefiiliksellä, enkä myöskään lämmennyt ajatukselle, että mun olis pitänyt olla mukana ostamassa "kaikille" tarkoitettuja rommia ja viskiä... :D Noh, loppujen lopulta murto-osa porukasta päätyi käymään kyseisellä klubilla - kolmelta yöllä. Aamulla olin ihan tyytyväinen, etten lähtenyt enää tuohon aikaan mukaan.

Seuraavana päivänä suunnattiin taas vanhaan kaupunkiin, tarkoituksena osallistua ilmaiselle opaskierrokselle. Kierroksen opas oli ainakin puhelias, mutta jotenkin mä en ainakaan saanut kahden ja puolen tunnin (!) opaskierroksesta niin paljon irti kuin olisin halunnut. En tiedä, oliko vika mun keskittymiskyvyssävai missä :D

Kierroksen jälkeen turisteiltiin lisää. Erkaannuttiin Niinan kanssa muusta porukasta, ja etsiydyttiin mm. Kafka-museon luo. Museoon ei kuitenkaan päädytty loppujen lopuksi tutkiskelemaan. Suunnattiin kuitenkin museon läheisyydessä olevaan kahvilaan hakemaan vähän lämmikettä. Myös listassa olleet "vohvelit" sai ihan veden kielelle, mutta loppujen lopuksi lautaselle ilmestyi jättikokoinen ehtoollisleipä, niin kuin mä tämän herkun nimesin... :D

Hakeuduttiin myös uuden kaupungin suunnille tsekkailemaan kauppoja, ja tulihan siinä todettua Prahan valtavan hyvät shoppailumahdollisuudet! Ens kerralla taidan asettaa budjettia vähän ylemmäs (; Sillä välin muu porukka oli toisaalla päättänyt, että illalla kokoonnutaan kaikki syömään yhteisen pöydän ääreen. Idea itsessään oli ihan mahtava, mutta mun veri kiehui lähinnä meidän kohtelusta. Niina sai tekstiviestin: "meidän auto on kadun XX lähellä, tulkaa sinne klo XX". Nojoo, vieraassa kaupungissa toi olikin sitten ihan hauska tehtävä. "Parin" väärin valitun reitin jälkeen löydettiin kuitenkin lähes perille, ja päästiin myös syömään, joskin melko myöhään illalla. Valitsin listalta "French Pancaken", joka ainakin listan mukaan on tsekkiläinen erikoisuus. Annos koostui siis kahdesta isosta pekonilla, broilerilla ja pinaatilla täytetystä lätystä. Hyvää oli, vaikka annos olikin melko suuri. Koko reissun aikana tuli juotua vain yksi olut, eikä sekään kyllä saksalaiselle oluelle pärjännyt :P

Viimeisenä päivänä kasailtiin kamppeita ja otettiin vielä muutamia turistikuvia ennen lopullista lähtöä. Sää oli todella upea, joten tällainen suunnitelma ei haitannut. Ainoa vika tosin oli, että vain reissua johtaneen ensimmäisen auton porukka oli perillä suunnitelmista. :D Arvailuksi meni siis muilla, kun kommunikaatio vähän reistaili. Kommunikaatio-ongelmien takia eksyttiin myös n. tunniksi ensimmäisen auton porukasta, ja vietettiinkin jonkun huoltoaseman pihalla aikaa muita odotellen.

Paluumatkalla tehtiin pikainen visiitti myös lähellä Saksan rajaa olevassa kaupungissa, Karlovassa. Aikataulu oli syystä ja toisesta vähän venähtänyt, joten aikaa ei juuri ollut muuta kuin - tattadaa - Mäkkärissä syömiseen ja nopeaan kaupungin (suloisten) joulumarkkinoiden tutkiskeluun.

Matkan viimeinen etappi oli aika tuskainen, kun em. italialainen ei enää suostunut puhumaan lähes sanaakaan englantia, muuta kuin päteäkseen. Kuuluisiko tässä vaiheessa puhua nyt sitten kulttuurien yhteentörmäyksestä, en osaa sanoa :D Perille päästiin kuitenkin väsyneinä ja ilman suurempia ongelmia, mikä taitaa olla pääasia (:

Hieno reissu oli joka tapauksessa, ja voin kyllä sanoa, että Prahaan on päästävä uudestaan. Ehkäpä kuitenkin vähän pienemmällä ja vähemmän kulttuurillista hajontaa sisältävällä porukalla :D