Aamulla päätin vähän herätellä itteäni ja lähteä lenkille. Tarkoituksena oli selvittää, missä se kuntosali on, jolle oon kortinkin jo ostanut. Mun erehtymättömässä suuntavaistossa oli ilmeisesti järjestelmävirhe, koska paikan päälle en ympäriinsäpyörimisestä huolimatta löytänyt. Jälkeenpäin tarkastelin kartasta, että lähellä oon ollut! ...mutta silti tarpeeksi kaukana. Luultavasti yritän huomenna uudemman kerran. Täällähän ei nyt tosiaan oo tullut ihan yltiöpäisesti treenattua, joten voin kertoa, että mieli hinkuu jo pikku hiljaa salille...
Täällä ollessa todellakin oppii itsestään, Suomesta ja suomen kielestäkin paljon. Kun oon kertonut tulevani Suomesta, oon jo monta kertaa kuullut kommentin "Jaa, no sä osaat sitten hyvin saksaa/englantia?" Mun mielestä on ihan hauskaa, että suomalaiset tunnetaan maailmalla hyvästä kielitaidosta! Mutta karu tosiasia (sori jos tulee jollekin yllätyksenä) on, ettei pelkällä suomella kovin pitkälle pötkitä, vaikka huutaisi kuinka lujaa tai artikuloisi miten hitaasti tahansa. Suomalaisen on pakko osata kieliä, että voi kommunikoida maailmalla.
Kommunikointivaikeuksissa joutuu monesti pistämään aivonsa koville. Ensin ajattelen tietenkin suomeksi mitä haluan sanoa, ja parhaani mukaan yritän kääntää sen saksaksi. Joskus se ei tosin onnistu, ja avuksi täytyy ottaa englanti. Toisinaan sekään ei auta, mutta oikea sana keskusteluun saattaa löytyä ruotsin kautta! Eläköön kielitaito! Joskus tosin käsillä epämääräisesti huitominen ja osoittelu paljastuu tuloksellisimmaksi vaihtoehdoksi... :D
Vaikka aikaa onkin täällä kulunut vasta kuukausi, huomaan kyllä aika ajoin muistuttavani stereotyyppistä suomalaista: kahvia on pakko saada (ja yleensä sitä olettaa olevan myös tarjolla), kunnon puusaunaan on jo aika lailla ikävä ja happamalle ruisleivällekin on täällä suotu jo useita ajatuksia. Suomalaiseksi paljastun myös luonteenlaadultani: on kohteliasta kuunnella loppuun asti mitä toinen sanoo, eikä hiljaisuus keskustelussa ole yhtään kummallinen (saati epäkohtelias) asia. Vähän myös nauratti, kun Audrey kysyi, montako poskisuudelmaa suomalaisilla on tapana antaa ystäviä tavatessaan... :D
Saksalaisissa pidän siitä, että uppo-outojenkin tervehtiminen on normaalia. Lenkkipolulla ollessa mietin joskus, pitäisikö vastaantulijaa tervehtiä vai ei :D Pidän myös siitä, että (useimmat) saksalaiset ovat hyvin avuliaita ja palvelualttiita. Milloin saa kysymättä apua metroasemalla, milloin saa tuntemattomalta käyttöönsä vaikkapa kärrypoletin. Kohteliaisuus ja auttaminen ei maksa mitään, mutta miksi ne ovat meille outoja tai yllättäviä asioita?
Saksassa eniten ehkä ottaa aivoon se, että koko ajan pitää olla käteistä mukana. En ole kokeillut kortilla maksamista kahvilassa tai ravintolassa, mutta veikkaan, että kummastusta se ainakin herättäisi. Eikä silloin myöskään saisi maksettua juomarahaa tarjoilijalle, vaikka toisinaan se vieläkin unohtuu. Mutta käytännössä ainakin mulle on jäänyt mielikuva siitä, että lähes kaikki ostoksensa tulisi olla valmis maksamaan käteisellä.
Saksalaisia sanotaan täsmällisiksi, mutta siihen ominaisuuteen en ole vielä täällä erityisemmin törmännyt. Luennot tosin alkavat huomisesta lähtien, joten ehkä tämä toteutuu sitten paremmin yliopistomaailmassa.
Useimmissa ruokakaupoissa ei ole koreja, vain kärryjä. Myös tiskiharjan metsästäminen oli kokemus. En mä millään pesusienellä halua mun tiskejä pestä! Saksalainen kassahihna on myös ehkä jonkun vähä tärähtäneen keksintö. Minkä ihmeen takia se alkupään hihna on niiiiiin pitkä, mutta ostokset pitää heitellä takaisin kärryyn pakokauhun vallassa, kun tilaa ei ole? Enkä muuten tiedä, mikä hintashokki mulle iskee kun tuun täältä takaisin. Kyllä välillä pitää ihmetellä, paljonko ilmaa Suomen hinnoittelussa on...
Suomalaisena naurattaa myös se, että täällä käytännössä kuka vain voi ostaa tupakkaa kadun varsilla olevista automaateista. (Niitä on muuten paljon! Ja mä haluaisin tietää, kuka niitä automaatteja käy täyttämässä.) Oluttakin saa yllättäen ostettua melko helposti, ja täällä COElla on jopa siihenkin tarkoitukseen osoitettu automaatti.
Bussi- ja junayhteydet ansaitsevat hatunnoston. Vaikka busseja ei menisikään esimerkiksi lauantaisin kuin tunnin välein tietyissä paikoissa, taitaa tilanne olla silti parempi kuin esimerkiksi Vaasassa. Mulla ei oo vieläkään mitään hajua, miten se systeemi siellä paikallisbussien kanssa oikein toimii. Kolmen vuoden aikana en oo tosin paikallisliikenteen käyttämistä kovin montaa kertaa harkinnutkaan. Täällä bussilla kulkeminen on helppoa, ja junalla pääsee helposti poiskin, jos sille päälle sattuu :D
Innolla odotan tätä lukuvuoden alkua, että pääsee näkemään, mitä muita ajatuksia Saksa ja Bamberg mussa herättää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti